Kuukauden muutos: Siistimpi koti

Tiedättekö sen tunteen, kun päättää muuttaa elämänsä kertaheitolla paremmaksi? Alan syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, panostaa parisuhteeseeni, nukkua vähintään 8 tuntia joka yö ja olla muutenkin kaikin puolin parempi ihminen. Alussa olen aina todella innoissani. Käyn lenkillä, zumbaan, hankin jääkaapin täyteen kasviksia, menen aikaisin nukkumaan ja niin edelleen. Tätä kestää ehkä viikon. Sitten alan lipsua. Yhtenä päivänä en vain kertakaikkiaan malta mennä nukkumaan, kun telkkarista tulee hyvä elokuva. Toisena päivänä lenkillä käynti ei onnistukaan, kun jalka on kipeä, ja kolmantena en vain jaksa. Neljäntenä päivänä on rankkaa töissä enkä jaksakaan laittaa ruokaa, ja nälkäisenä ja väsyneenä päädyn syömään pakastepitsan. Kahden viikon päästä uuden elämän aloituksesta heitän loput vihannekset roskiin, koska ne ovat jo nahistuneet. Kuulostaako tutulta?

Mikä sitten meni pieleen? Olenko vain niin laiska ja huono ihminen, etten voi koskaan saavuttaa noita tavoitteitani? Avainsana on rutiini. Kun muuttaa elämäntapojaan, uusista tavoista pitää tulla rutiinia samalla tavalla kuin vaikkapa hampaiden harjaaminen. Rutiinit ovat myös vastaus siihen, miksi muutos usein epäonnistuu: palaamme takaisin vanhoihin tapoihimme. Jos on tehnyt asioita tietyllä tavalla jo vuosia, tapoja on vaikea muuttaa. Vielä vaikeampaa muutos on, jos yrittää muuttaa liian paljon kerralla, kuten usein käy, koska kaikki mulle nyt ja heti. Monien mielikuvissa elämäntapoihin pätee jonkinlainen "kaikki tai ei mitään" -sääntö, vaikka parempi olisi edetä pikku hiljaa, askel kerrallaan.

Kuva täältä.

On siis parempi tehdä yksi muutos kerrallaan ja opetella niin kauan, kunnes uudesta tavasta tulee rutiini. Se vaatii kärsivällisyyttä, ja täytyy myöntää, että kärsivällisyys ei ole minun vahvuuksiani. Aion kuitenkin nyt haastaa itseni tekemään joka kuukausi jonkin muutoksen elämääni. Luulen, että kuukausi on aika hyvä aika opetella uusia tapoja. Kerron sitten täällä blogissani, kuinka muutos on sujunut. Koska kannatan yleensäkin rentoa elämänasennetta, en aio olla liian ankara itselleni, vaan ennen kaikkea keskittyä suuriin linjoihin. Pienikin muutos oikeaan suuntaan on positiivinen asia.

Ensimmäiseksi muutokseksi valitsin kodin pitämisen siistimpänä. Olen valitettavasti ihminen, joka unohtaa helposti ympäristönsä, ja hitaasti mutta varmasti asuntoni kulkee kohti kaaosta. Siivoan kyllä aina jossakin välissä, mutta siihen mennessä tilanne on yleensä jo varsin kaoottinen. Haluaisin oppia pitämään asuntoni sen verran siistinä, että esimerkiksi yllätysvieraiden saapuessa ensimmäinen ajatus ei olisi valtava häpeä epäsiististä kodista.

Kuukauden tavoitteet:

1. Opin viemään tavarat käytön jälkeen paikoilleen, tiskit tiskikoneeseen ja roskat roskikseen.

2. Siivoan noin muuten kerran viikossa.

Tämä ei varmaan kuulosta kovin kummoiselta siistimpien ihmisten korviin, mutta minulle jo näiden kahden tavoitteen saavuttaminen olisi iso juttu. Ja ei, en ole uusavuton lapsi, jonka puolesta vanhemmat ovat aina tehneet kaiken. Vanhempien luona asuessa siivosin kyllä huoneeni säännöllisesti, kun äiti muistutti siitä. Olen kai melko hajamielinen, enkä kiinnitä ympäristööni niin paljon huomiota, kun uppoudun omiin juttuihini. Toivottavasti oppisin tämän myötä ainakin tuon ensimmäisen kohdan niin, että se tapahtuisi vielä joskus rutiinilla.