15. elokuuta 2014

Supernormaalit ärsykkeet

Olen viime aikoina pohtinut paljon asiaa, josta moni ei ole kuullut, mutta jonka moni kyllä tunnistaa itsestään: supernormaalit ärsykkeet. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että evoluutiossa lajit ovat kehittyneet reagoimaan tietyllä tavalla tiettyihin ärsykkeisiin, ja reaktio on sitä voimakkaampi, mitä voimakkaampi ärsyke on, eikä ylärajaa varsinaisesti ole. Eläimillä on esimerkiksi havaittu, että linnut hylkäävät omat munansa ja hautovat mieluummin isompia ja voimakkaamman värisiä muovimunia. Suosittelen kaikille tätä sarjakuvaa, jossa asia havainnollistetaan hyvin.

Supernormaalit ärsykkeet koskevat tietysti myös ihmisiä, ja tämän huomaa nykypäivänä voimakkaammin kuin koskaan ennen. Ympäristömme on täynnä voimakkaita ärsykkeitä, jollaisiin emme ole evoluutiossa tottuneet. Esimerkiksi roskaruoka on suorastaan suunniteltu erittäin voimakkaaksi ärsykkeeksi, jota meidän on vaikea vastustaa. Olemme evoluutiossa kehittyneet pitämään energiapitoisesta ruoasta, mutta silloin ei vielä ollut saatavilla Big Mac -aterioita. Pikaruokalat ovat levittäytyneet ympäri maailmaa ja syrjäyttäneet samalla paikallista ruokakulttuuria. Aivomme yksinkertaisesti reagoivat roskaruokaan voimakkaammin kuin siihen ruokaan, johon olemme evoluutiossa tottuneet.

Kuva täältä.
Ilmiön huomaa myös tavoista, joilla käytämme aikaamme. Usein katsomme mieluummin TV-sarjoja tai elokuvia sen sijaan, että tekisimme itse jotakin vastaavaa. Katsomme mieluummin maailmaa, jossa ihmiset ovat kauniimpia ja hauskempia ja jossa tapahtuu jatkuvasti kaikkea jännittävää. Joskus katsomme mieluummin kuvitteellisia ihmisiä ja heidän kuvitteellisia ystäviään sen sijaan, että tapaisimme oikeita ystäviämme, tai katsomme niitä oikeiden ystäviemme kanssa sen sijaan, että tekisimme näiden ystävien kanssa jotakin oikeasti sosiaalista.

Myös internet on malliesimerkki maailmasta, joka on täynnä supernormaaleja ärsykkeitä. Ehkä kaikkein räikein esimerkki on porno. Osalla homma menee niin pitkälle, että he katsovat mieluummin pornoa, jossa esimerkiksi tietyt ruumiinosat voivat olla aivan valtavia ja jossa voi tapahtua melkein mitä tahansa, kuin harrastavat seksiä oikean ihmisen kanssa. Kun on tottunut supernormaaleihin ärsykkeisiin, voi olla, ettei normaali ärsyke tunnukaan enää miltään.

Kuva täältä.
Toki netissä on paljon muitakin ärsykkeitä kuin porno. Netissä on helppo hyppiä uutisesta toiseen, hauskasta videosta toiseen, löytää seuraa hetkessä jne. Kirjoitinkin aiemmin, että minun on hankala olla tekemättä mitään. Olen tottunut ärsyketulvaan.

Olen miettinyt, miten minun pitäisi suhtautua näihin ärsykkeisiin. Toisaalta on ihanaa nauttia vaikkapa hyvästä TV-sarjasta. Toisaalta pitäisi aina välillä muistaa nostaa katseensa telkkarista tai monitorista ja katsella ihan normaalia maailmaa omin silmin. Enhän halua olla kuin lintu, joka hautoo aivan liian isoa muovimunaa sen sijaan, että pitäisi huolta oikeista munistaan. Ensimmäinen askel on olla tietoinen supernormaaleista ärsykkeistä. Siten on helpompi ymmärtää omaa käytöstään.

6. heinäkuuta 2014

Hyvinvoinnista

Kirjoitan taas vihdoin melko pitkän tauon jälkeen. Olen tässä välissä ehtinyt mm. lomailla, tehdä pitkiä työvuoroja, katsoa jalkapalloa ja etsiä uutta työpaikkaa (mutta vielä ei ole onnistanut). Yksi asia on kuitenkin ollut kaikkein vahvimmin mielessäni: hyvinvointi.

Selkävaivat ovat olleet minulle aikamoinen herätys. Vaikka olenkin kiinnostunut hyvinvoinnista, totuus on, etten ole pitänyt itsestäni tarpeeksi hyvää huolta. Nuorena se on helppo unohtaa, jos ei ole mitään vaivoja, ja uskon, että näin käykin monen kohdalla. Vaikka nykyään on vallalla fitnessbuumi, se ei vielä tarkoita, että ihmiset oikeasti pitäisivät itsestään ja terveydestään hyvää huolta. Aika monella treenaaminen ja syöminen pyörivät ennen kaikkea ulkonäön ympärillä. Silloin treenaamisesta voi olla terveydelle jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kuva täältä.
Pääsyy sille, miksi olen täällä blogissakin tehdä muutoksia elämääni, on nimenomaan hyvinvointi. Olen yrittänyt pilkkoa sitä pienempiin ja helpommin ymmärrettäviin osiin. Toisaalta tuntuu, etten ole oikein kokenut asiassa vielä mitään valaistumista. Osaan keskittyä yksittäisiin asioihin yksi kerrallaan, mutta en hahmota kokonaisuutta.

Olen kuitenkin tällä hetkellä todella motivoitunut voimaan paremmin. Selkä on siinä nyt etusijalla. En voi tällä hetkellä harrastaa oikein liikuntaa selkäni takia. Onneksi saan kohta ammattilaiselta juuri minun selälleni sopivat ohjeet. Uskon, että saan sen kokonaisuudenkin vielä kuntoon, kunhan saan ensin selän kuntoon.

Tavallaan olen ihan iloinenkin, että keho herättelee minua jo näin nuorena huolehtimaan itsestään, vaikka kivut toki ovatkin ikäviä. Vaikka sitä välillä aina vähän kadehtii esimerkiksi sellaisia ihmisiä, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta, niin toisaalta minun kehoni kertoo minulle paljon vahvemmin, mikä sille on hyväksi ja mikä ei. Pitäisi vain aina muistaa kuunnella sitä.

2. kesäkuuta 2014

Loppuraportti: Venyttely

Tällä kertaa tuleekin vähän erilainen loppuraportti. Ensinnäkin jätin väliraportin tällä kertaa väliin, sillä olin kuun alussa matkoilla enkä oikein päässyt venyttelemään. Kun sitten sain vihdoin aloitettua, huomasin, ettei venyttely auttanut selkäkipuihini. Itse asiassa kivut vain pahentuivat venyttelystä. Viime aikoina selkäni on kipeytynyt myös lenkkeilystä, kävelystä, istumisesta, makaamisesta ja melkein mistä tahansa. Siksi minulla on pian lääkäriaika. Toivottavasti kipujen syy selviää.

Kuva täältä.
Lisäksi aion nyt pitää vähän taukoa näistä kuukauden muutoksista. En vain ole tällä hetkellä sellaisessa kunnossa henkisesti enkä varsinkaan fyysisesti, että voisin tehdä pysyviä elämäntapojen muutoksia. Palailen asiaan, kunhan voin taas paremmin. Blogia aion kyllä muuten kirjoittaa.

20. toukokuuta 2014

Valinnanvaikeuksia

Viikonloppuna, kun tulin kotiin ennakkoäänestyspaikalta, minun piti tehdä valinta. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa, miten pääsen julkisilla takaisin kotiin. Kaupungin liikenne oli aika sekaisin, joten en voinut tietää, kumpi vaihtoehto on nopeampi. Bussissa huomasin perustelevani itselleni, miksi valitsemani vaihtoehto oli todennäköisesti parempi. Minua alkoi itseänikin naurattaa, miten vähäpätöistä valintaa perustelin itselleni – etenkin, kun olin juuri tehnyt paljon merkittävämmän päätöksen, nimittäin valinnut, ketä äänestän.

Olen todella huono tekemään valintoja. Saatan viipyä ruokakaupassa ikuisuuden, koska en osaa valita, mitä ostan. Vaikka tiedän, että käytökseni on irrationaalista, punnitsen jokaista päätöstä kuin peläten, että kotona kaduttaa, että ostin banaanijogurttia mansikkajogurtin sijaan. Joskus jopa mietin jälkikäteen, tuliko sittenkään tehtyä oikea valinta. Olen hidas myös muissa jokapäiväisissä päätöksissä. Kerran mietin ravintolassa ruokavalintaani niin pitkään, että tarjoilija ehti käydä kysymässä kolmesti.

Kuva täältä.
Osaan toki päättää nopeamminkin, jos on pakko. En nyt halua esimerkiksi työkavereideni edessä valita ruokaa puolen tunnin ajan. Silloin valitsen yleensä saman vaihtoehdon kuin muutkin. En kuitenkaan tee niin kovin mielelläni, sillä jään helposti miettimään, olisiko tarjolla ollut jotain parempaa, jonka olisin valinnut, jos olisin saanut tehdä valintani rauhassa.

En ole yksin. Yleisesti ottaen ihmiset ovat tyytyväisempiä, kun valinnanvaraa on vähemmän. Osin on yksinkertaisesti helpompi valita, jos vaihtoehtoja ei ole niin monta, ja toisaalta on vähemmän jossiteltavaa jälkeenpäin. Päätöksenteko myös vie henkisiä voimavaroja yhtä lailla kuin vaikkapa vaikeisiin tehtäviin keskittyminen, joten ei ihmekään, jos ruokakaupassa käyminen tuntuu työpäivän jälkeen raskaalta.

Kuva täältä.
Valintojen suhteen ihmisiä on kahta päätyyppiä. Osa ihmisistä valitsee heti vaihtoehdon, joka täyttää heidän asettamansa kriteerit, ja osa ihmisistä taas haluaa valita parhaan mahdollisen vaihtoehdon ja käyvät siksi läpi kaikki vaihtoehdot. Näistä ensiksi mainitut ovat onnellisempia. Se, että he eivät yritä optimoida valintojaan loputtomasti, ei kuitenkaan tarkoita, että he tyytyisivät mihin tahansa. Kriteerit voivat olla hyvinkin korkeat, mutta kun ne täyttävä vaihtoehto löytyy, se myös valitaan.

Osa harrastaa liiallista optimointia jopa avioliiton suhteen ja keskittyy miettimään, onko tämä paras mahdollinen kumppani, jonka voin saada, sen sijaan, että he miettisivät, ovatko he onnellisia suhteessa. Itse olen onneksi tajunnut, ettei täydellisiä kumppaneita olekaan ja että ne huonot puolet huomaa usein vasta alkuhuuman jälkeen. Se aidan toisella puolella oleva ruoho pysyy vihreämpänä ehkä puoli vuotta, mutta voi sitten paljastua huonommaksi kuin se alkuperäinen. Olen onnellinen parisuhteessani, joten minun on turha miettiä, olisiko joku vielä parempi kumppani minulle.

Apuna päätöksiin voi käyttää esimerkiksi 10-10-10-sääntöä. Mitkä ovat päätöksen vaikutukset kymmenen minuutin päästä? Entä kymmenen kuukauden? Entä kymmenen vuoden? Minua ainakin helpottaa, kun saa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka arki onkin täynnä valintoja, suurin osa niistä ei vaikuta elämään kovin pitkällä aikavälillä, oli päätös sitten juuri oikea tai totaalisen väärä.

Tässä vielä lopuksi video, jossa valotetaan vähän, miten ihmiset tekevät päätöksiä ja miten pienillä tempuilla valintoihimme voi vaikuttaa.

15. toukokuuta 2014

Eurooppalaisuudesta

Euroviisut tulivat ja menivät, ja kylläpä olivatkin hienot viisut. Kerrankin olin todella tyytyväinen tuloksiin. Conchita herätti biisinsä eloon livenä, ja voitto oli ansaittu. Oli taas kerran hieno nähdä, miten ihmiset ympäri Eurooppaa löysivät suosikkinsa.

Näin Euroviisujen jälkimainingeissa olen taas pohtinut eurooppalaisuutta ja identiteettiä ylipäätään. Minä koen olevani vahvasti eurooppalainen. Eurooppalaiset arvot ja yhteiskunta ovat minulle ne läheisimmät. Olen matkustellut Euroopassa paljon, ja huomaan kyllä eron Euroopan ja vaikkapa Amerikan välillä. Euroopassa tunnen tietyllä tavalla olevani kotona. Välillä on toki maiden rajoja ja kieli ja ihmiset vaihtuvat, mutta kaikki ei silti tunnu vieraalta. Tunnen ihmisiä lähes jokaisesta Euroopan maasta.

Kuva täältä.
Jos minulta kysytään, olenko vahvemmin suomalainen vai eurooppalainen, en osaa valita, enkä näe sille mitään tarvettakaan. Suomalainen on eurooppalainen, joten en näe näissä identiteeteissä mitään ristiriitaa. Useimmilla on joka tapauksessa useampikin identiteetti, suomalaisen lisäksi vaikkapa pohjanmaalainen, savolainen tai turkulainen. Alueellisten seikkojen lisäksi identiteetti rakentuu monenlaisista asioista, kuten vaikkapa harrastuksista ja työstä. Muissakaan asioissa yksi identiteetti ei sulje toista pois.

Minä olen EU-myönteinen. EU:ssa on toki paljon asioita, jotka voisi ja pitäisikin tehdä paremmin, mutta pidän kuitenkin lähtökohtaisesti hyvänä asiana, että Euroopan maat pitävät yhtä. Vaikka Suomi onkin maantieteellisesti vähän eristyksissä muusta Euroopasta, muut Euroopan maat ovat meille luontevimpia yhteistyökumppaneita. EU ei tarkoita vain byrokraatteja Brysselissä, vaan EU:n muodostavat ennen kaikkea ihmiset. Toivottavasti EU myös kehittyy vielä demokraattisempaan suuntaan. Itse olen saanut kokea vahvasti EU:n hyvät puolet, kuten vapaan liikkuvuuden. Olen ollut Erasmus-opiskelijavaihdossa ja työskennellyt EU:n rahoittamassa tutkimusprojektissa. Olen kiitollinen saadessani elää tällaisessa mahdollisuuksien maailmassa.

Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä äänestämään europarlamenttivaaleissa.

6. toukokuuta 2014

Euroviisut 2014

On tullut taas se aika vuodesta, kun saan kanssaihmiseni raivon partaalle kuuntelemalla jatkuvasti euroviisubiisejä, katsomalla kaikki mahdolliset esikatselumaratonit ja puhumalla siitä, mitkä biiseistä ovat suosikkejani ja mistä en taas tykkää. Minulle itselleni euroviisuviikko tuntuu aina juhlaviikolta, jota odotan suunnilleen koko vuoden. Oma viisufanitushistoriaani avasin jo aiemmin UMK:n yhteydessä. Tässä omat arvioni tämän vuoden euroviisubiiseistä paremmuusjärjestyksessä sekä toiveeni ja veikkaukseni finalisteiksi.


1. Norja: Carl Espen – Silent Storm

Tämä on suosikkibiisini sekä ehdoton suosikkini balladeista, joita onkin tänä vuonna todella paljon. Kappale on ihana, kaunis ja koskettava eikä yhtään kliseinen. Toivottavasti Carl laulaa hyvin livenä, sillä kappale on niin pelkistetty, ettei huonoa laulamista voi piilottaa lavashow'n taakse.

2. Islanti: Pollapönk – No Prejudice

Tämä on niitä kappaleita, joista monelle tulee WTF-fiilis. Niin minullekin tuli ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta kuitenkin jo biisin aikana tykästyin siihen. Biisi on pirteä ja hyväntuulinen ja siinä on kiva sanoma. Kuulin tämän alun perin islanniksi, mutta Pollapönk päätti sitten vaihtaa kieltä. Biisi kuulosti kivemmalta islanniksi, mutta sanoma tulee toki paremmin esille englanniksi.

3. Suomi: Softengine – Something Better

Tämä vuonna voin ihan rehellisesti sanoa tykkääväni Suomen biisistä todella paljon. Tykkäsin tästä jo UMK:n aikaan, mutta nyt tykkään ehkä vielä enemmän. Olen myös nyt ihan tyytyväinen, ettei Mikko Pohjola voittanut, sillä balladeista on tänä vuonna ylitarjontaa. Softengine erottuu paremmin joukosta. Minua mietityttää ainoastaan se, että bändit ovat yleensä ottaen menestyneet aika huonosti viisuissa.

4. Armenia: Aram MP3 – Not Alone

Yksi kisan ennakkosuosikeista on tällä kertaa Armenia. Kappale on yhdistelmä balladia ja dubstepiä. En ole mikään dubstepin suurin ystävä, mutta tykkään biisistä noin muuten.

5. Georgia: The Shin and Mariko – Three Minutes To Earth

Tästä biisistä ei tunnu tykkäävän juuri kukaan, mutta minä tykkään! Biisissä on kiva tunnelma ja mielenkiintoisia melodiakulkuja. Tämä erottuu ehdottomasti joukosta, mutta ilmeisesti useimpien mielestä negatiivisella tavalla.

6. Romania: Paula Seling, Ovi – Miracle

Paula ja Ovi tekevät taas paluun Euroviisuihin. Biisi on kiva ja tanssittava, vaikkei ihan edustakaan omaa musiikkimakuani. Uskon sen myös menestyvän hyvin.

    7. Alankomaat: The Common Linnets – Calm After The Storm

    Alankomailta tulee taas kaunis ja mukavan rauhallinen biisi, vaikkei se ylläkään viimevuotisen Birdsin tasolle. Luulen kuitenkin, että tämä on suurelle yleisölle liian tylsä ja rauhallinen.

    8. Puola: Donatan & Cleo – My Słowanie - We Are Slavic

    Tämä biisi aiotaan käsittääkseni esittää osin puolaksi, osin englanniksi. Puolaksi biisi kuulostaa paremmalta, vaikka on englanniksikin kiva ja tarttuva. Tästä biisistä tulee hyvälle tuulelle ja se erottuu joukosta.

    9. Ranska: Twin Twin – Moustache

    Kiitos Ranska, kun lähetit Euroviisuihin näin hauskan ja hyväntuulisen biisin. Ei Euroviisujen tarvitsekaan olla mitään haudanvakavaa kilpailua, vaan ennen kaikkea hauskanpitoa. Tämä kappale toimii erinomaisesti ranskaksi.

    10. Ruotsi: Sanna Nielsen – Undo

    Ruotsi kuvittelee taas voittavansa viisut, ja ilmeisesti moni muukin uskoo siihen. Minusta tämä ei kuitenkaan ole tämän viisuvuoden paras balladi, ja lisäksi balladit varmasti syövät osin toistensa ääniä. Kappale on kyllä kaunis, mutta vähän tylsä ja kliseinen.

    11. Unkari: András Kállay-Saunders – Running

    Tämäkin on yksi ennakkosuosikeista. Kappaleen aihe on varsin karu, mutta täytyy myöntää, että kuulin tämän aika monesti ennen kuin tajusin, mistä András oikein laulaa. Siksi en usko aiheen vähentävän merkittävästi kappaleen suosiota. Etenkin kertosäe on tarttuva ja muistettava.

    12. Malta: FireLight – Coming Home

    Tämä on taas niitä biisejä, joista itse tykkään, mutta joiden en usko menestyvän. Pitää sitten nauttia tästä semifinaalissa, sillä en usko näkeväni tätä enää finaalissa.

    13. Itävalta: Conchita Wurst – Rise Like A Phoenix

    Conchita on varmasti viisujen eniten huomiota herättävä esiintyjä, josta on puhuttu paljon etukäteen. Biisin pääasian ei kuitenkaan pitäisi olla parrakas nainen, vaan itse biisi. Kappale kuulostaa Bond-tunnarilta. Tässä mahtipontisuus toimii. Nähtäväksi jää, miten Itä-Euroopan maat suhtautuvat Conchitaan.

    14. Albania: Hersi – One Night's Anger

    Hersillä on kiva shakiramainen ääni ja biisissä on kaunis melodia. Tykkään.

    15. Kreikka: Freaky Fortune, Riskykidd – Rise Up

    Tämä on jotenkin hyvin kreikkamainen kappale. Biisi on menevä, tanssittava ja hyväntuulinen, joskaan ei erityisen omaperäinen.

    16. Sveitsi: Sebalter – Hunter Of Stars

    Tämä on mukavan erottuva kappale, jossa on kiva melodia ja hauska rytmitys. Valitettavasti Sebalter on ainakin Youtube-videon perusteella melko huono livenä, ja laulajalla on erityisesti vaikeuksia sen rytmityksen kanssa. 

    17. Italia: Emma Marrone – La Mia Città

    Hyvä ja erottuva kappale. Tästäkin olen nähnyt liveversion, ja valitettavasti laulaja ei ole yhtä hyvä livenä kuin studioversiossa. Toivon kuitenkin, että finaalissa live sujuu paremmin, sillä tykkään itse biisistä.

    18. Espanja: Ruth Lorenzo – Dancing In The Rain

    Espanjalla ei ole ollut viime vuosina kovin kummoisia viisubiisejä. Tämä on niistä mielestäni paras sitten Baila el Chiki Chikin. Kappale on kaunis balladi, mutta pelkään sen hukkuvan muiden balladien joukkoon.

    19. Montenegro: Sergej Cetkovic – Moj Svijet

    Taas yksi balladi, jossa on kaunis melodia. Tämä erottuu joukosta ennen kaikkea kielen ansiosta. Tykkään erityisesti instrumentaaliosuuksista.

    20. Irlanti: Can-Linn, Kasey Smith – Heartbeat

    Tämä biisi on soinut minulla jo päässä. Kappaleessa on vähän samanlaista etnisyyttä kuin viime vuoden voittajasta, ja etnisyydestä muutenkin yleensä tykätään Euroviisuissa.

    21. Iso-Britannia: Molly – Children Of The Universe

    Iso-Britannialla on yleensä varsin huonoja kappaleita, joten siihen nähden tämä on ihan hyvä. Maailmanparannusteema on ehkä vähän kliseinen, mutta samalla euroviisuklassikko. Tämä on silti kaukana ehkä parhaasta maailmanparannusviisusta eli Ein bißchen Frieden.

    22. San Marino: Valentina Monetta – Maybe (Forse)

    Valentina edustaa taas San Marinoa, mikä voi tietysti johtua siitä, ettei niin pienessä maassa ole kovin monta laulajaa. Biisi on kaunis, mutta valitettavan unohdettava. Viimevuotinen biisi oli parempi, mutta toki tämä on parempi kuin se toissavuotinen naamakirjalaulu.

    23. Tanska: Basim – Cliché Love Song

    Tästä moni tuntuu tykkäävän, mutta minusta tämä on jotenkin rasittava. Laulaja kuulostaa hämäävän paljon Bruno Marsilta. En tiedä, onko se sitten se, mikä minua tässä biisissä ärsyttää. Ihan kiva ja pirteä biisi silti.

    24. Saksa: Elaiza – Is It Right

    Tämä on hyvin epäsaksamainen viisubiisi, mikä ei sinänsä ole ihmekään, sillä laulaja on puoliksi puolalainen ja puoliksi ukrainalainen. Biisi on vähän hidastempoinen, mutta uskon kyllä, että tälle löytyy viisukatsojien keskuudessa yleisönsä.

    25. Liettua: Vilija Matačiūnaitė – Attention

    Liettualla on tänä vuonna erottuva ja mieleenjäävä biisi, mutta ei ehkä hyvällä tavalla. Laulaja on aika outo ja vähän aggressiivinenkin.
    26. Ukraina: Mariya Yaremchuk – Tick Tock

    Tämä biisi on tosi kliseinen. Ukraina on silti päässyt finaaliin kliseisilläkin biiseillä, joten ehkä se onnistuu tälläkin kertaa.

    27. Moldova: Christina Scarlat – Wild Soul

    Tämä biisi ei jotenkin nappaa. Toistoa on liikaa ja huonolla tavalla.

    28. Israel: Mei Finegold – Same Heart

    Tästä moni tuntuu tykkäävän, mutta minä en. Laulaja vaikuttaa kovin aggressiiviselta, eikä biisi ole muutenkaan minun makuuni. Jotenkin tyypillinen israelilaisbiisi.
     
    29. Azerbaijan: Dilara Kazimova – Start A Fire

    Tämä kappale on ihan kaunis, mutta vähän tylsä, ja lisäksi olen unohtanut tämän biisin vaikka kuinka monesti. En tälläkään hetkellä muista koko biisiä, mutta onneksi tein muistiinpanot tätä blogipostausta varten.

    30. Belgia: Alex Hirsoux – Mother

    Tämän biisin kohdalla tulee tunne, että kyllähän minun pitäisi tykätä tästä, kun lauletaan kauniisti äidistä ja näin, mutta kun en vain tykkää. Tässä on liikaa mahtipontisuutta eikä toisaalta mitään kunnon tarttumapintaa.

    31. Portugali: Suzy – Quero Ser Tua

    Tämä on tyypillinen Portugali-biisi, ihan OK, ei erityisen hyvä, muttei varsinaisesti huonokaan. Peruskiva rallatus.

    32. Makedonia: Tijana – To The Sky

    Tämänkin biisin onnistuin unohtamaan jo useamman kerran. Tämä on liian perusbiisi eikä erotu joukosta, paitsi ehkä huonosti tanssivalla laulajalla.

    33. Slovenia: Tinkara Kovač – Round And Round

    Biisin alusta tulee mieleen viime vuoden voittaja, ja muu biisi onkin sitten muuten vain kliseistä. Tämäkin on varsin unohdettava.

    34. Viro: Tanja – Amazing

    Virolla on ollut viime vuosina monia hyviä kappaleita, mutta tämä ei kuulu niihin. Kappale on kliseinen ja tylsä. En vain tykkää.

    35. Venäjä: Tolmachevy Sisters – Shine

    Balladeista tämä on ehkä tylsin eikä erotu joukosta. Unohdin tämän jo. Lisäksi tuli sellainen olo, että olen jo kuullut tämän biisin jossain. Valitettavasti Venäjä pärjää aina.

    36. Latvia: Aarzemnieki – Cake To Bake

    Tämä on kliseinen ja hölmö rallatus. Ei tällaisella ole toivoa päästä finaaliin.

    37. Valko-Venäjä: Teo – Cheesecake

    Kisan huonoimmat biisit ovat sitten kakkuaiheisia. Jos Latvian biisi on sentään hassu, niin Valko-Venäjän biisi aiheuttaa vain ja ainoastaan myötähäpeää. Toivon todella, ettei tätä tarvitse nähdä ja kuulla enää finaalissa.

    Toiveeni 1. semifinaalin jatkoonpääsijöiksi:
    Islanti
    Armenia
    Alankomaat
    Ruotsi
    Unkari
    Albania
    Montenegro
    San Marino
    Ukraina
    Moldova

    Veikkaukseni 1. semifinaalin jatkoonpääsijöiksi:
    Ruotsi
    Armenia
    Unkari
    Ukraina
    Moldova
    Azerbaijan
    Venäjä
    Montenegro
    Alankomaat
    Islanti 

    Toiveeni 2. semifinaalin jatkoonpääsijöiksi:
    Norja
    Suomi
    Georgia
    Romania
    Puola
    Malta
    Itävalta
    Kreikka
    Sveitsi
    Irlanti 

    Veikkaukseni 2. semifinaalin jatkoonpääsijöiksi:
    Norja
    Suomi
    Romania
    Puola
    Itävalta
    Kreikka
    Sveitsi
    Irlanti
    Israel
    Makedonia

    1. toukokuuta 2014

    Kuukauden muutos: Venyttely

    Henkisemmän kuukauden jälkeen ajattelin taas tehdä jotain vähän fyysisempää. Voin kuitenkin näin heti alkuun sanoa, että tämä ei sitten ole mikään "yritän saavuttaa spagaatin" -kuukausi. Olen notkeudessa samanlainen luonnonlahjakkuus kuin Kanki-Kaikkonen.

    Kärsin länsimaalaisen toimistotyöläisen tyypillisistä ongelmista, eli niska ja selkä ovat jatkuvasti jumissa. Selkäni on muutenkin herkkä kipeytymään. Joskus ehkä kymmenen vuotta sitten (kylläpä tuleekin vanha olo...) sain jo selkäni hyvään kuntoon venyttelemällä, mutta nyt en ole venytellyt säännöllisesti enää vuosiin. Siksi haluaisin saada siitä uudestaan rutiinin.

    Kuva täältä.
    En aseta mitään notkeustavoitteita, koska se ei ole minulle pääasia. Ennen kaikkea haluaisin, ettei selkäni olisi niin usein kipeä ja etteivät niskat olisi jatkuvasti jumissa. Uskon, että venyttelystä olisi siihen apua.

    Kuukauden tavoite: Opettelen venyttelemään säännöllisesti.

    30. huhtikuuta 2014

    Loppuraportti: Meditaatio

    Ensinnäkin hauskaa vappua kaikille! Julkaisen tämän ja seuraavan postauksen ajastettuna, sillä olen vappuna ihan muissa puuhissa.

    Tässä kuussa olen siis meditoinut ja samalla testannut meditaatiosovelluksia. Väliraportissa kerroinkin jo aika paljon tähänastisista kokemuksistani.

    Kuva täältä.
    En valitettavasti ehtinyt kuukauden toisella puoliskollakaan meditoida niin paljon kuin olisin halunnut. En siis edelleenkään huomaa kovin suurta eroa keskittymiskyvyssäni arjen askareissa. Heti meditoinnin jälkeen keskittymiskyky on kuitenkin todella hyvä, ja sitä olenkin hyödyntänyt useamman kerran. On jotenkin nurinkurista, että saan paljon enemmän aikaan, jos olen ensin puoli tuntia tekemättä mitään. Erityisen hyödyllistä meditointi on ennen sellaisten asioiden tekemistä, jotka ahdistavat minua. Sain esimerkiksi vihdoin kirjoitettua työhakemuksen meditoinnin jälkeen, ja sitä olin vitkutellut jo viikkokausia, kun jo pelkästään asian ajatteleminen ahdisti. Meditointi auttaa sen ahdistuksen sivuuttamisessa.

    Meditaatiosovellukset jäävät ehdottomasti käyttöön kuukauden jälkeenkin. Ne kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan auttavat etenkin pienten rauhoittumishetkien pitämistä arjessa, ja myös muistuttavat meditoinnista. Jossain välissä tosin meinasi mennä hermo, kun olin laittanut muistutukset päälle useammastakin sovelluksesta, jolloin muistutuksia tuli monta päivässä. No, tulipahan testattua erilaisia muistutustoimintoja.

    En asettanut tälle kuulle kovin tiukkoja tavoitteita, ja se oli hyvä juttu, sillä olen ollut tässä kuussa varsin kiireinen ja osan kuukaudesta myös vilustunut. Se on näkynyt postaustahdissakin – en ole valitettavasti kirjoittanut koko huhtikuussa muusta kuin meditoinnista. Toivottavasti minulla on ensi kuussa vähän enemmän aikaa, ihan noin muutakin elämää ajatellen.

    28. huhtikuuta 2014

    Testissä meditaatiosovellukset

    Kuten kuukauden alussa kerroin, testasin tässä kuussa Androidin ilmaisia meditaatiosovelluksia. Jätin suoralta kädeltä testistä pois sovellukset, jotka eivät toimineet, jotka vaativat kirjautumisen tai jotka vaativat jatkuvan nettiyhteyden. En laita sovelluksia paremmuusjärjestykseen, sillä kaikilla niistä on omat hyvät ja huonot puolensa ja ne sopivat erilaiseen meditointiin.



    Tämän sovelluksen idea on, että meditointi aloitetaan napsauttamalla Buddhan kuvaa, jolloin meditointiaika alkaa ja näytölle tulee jokin buddhalaisteemainen kuva ja mietelause, jota voi meditoidessa miettiä. Mietelauseita en pahemmin miettinyt, mutta ne eivät myöskään häirinneet. Aluksi meditointiaika on viisi minuuttia, ja aina kymmenen meditointikerran jälkeen pääsee uudelle tasolle, jolloin aika pitenee. Asetuksista voi kuitenkin valita maksimiajan, jota pidemmäksi aika ei mene. Asetuksista voi myös valita, haluaako kuulla gongin ääntä koko meditoinnin ajan vai vasta lopussa. Itse tykkään gongin äänestä varsinkin junassa tai bussissa, koska se vaimentaa ympärillä olevan hälinän ja auttaa lisäksi pääsemään meditointimielentilaan nopeammin. Sovelluksessa on myös muistutustoiminto, joka muistuttaa meditoinnista joka päivä, joka toinen päivä tai ei ollenkaan. Buddhist Meditation Trainer on mielestäni oikein hyvä sovellus aloittelijalle. Se sopii etenkin lyhyeen meditointiin, kuten työmatkalle. Sovellus ei kuitenkaan ole kovin joustava. Meditointiaika menee tasojen mukaan, ja siihen voi vaikuttaa vain säätämällä maksimiaikaa.



    Tämä on testaamistani sovelluksista yksinkertaisin. Sovelluksessa säädetään haluttu aika meditoinnille ja lisäksi päivittäinen tavoiteaika. Meditaation lopuksi ja halutuin väliajoin meditaation aikana (esimerkiksi puolessavälissä) tulee äänimerkki. Myös Meditation Helperissä on muistutustoiminto, jonka voi säätää hyvin tarkasti muistuttamaan tiettyyn kellonaikaan, jos päivittäinen tavoite ei ole vielä tullut täyteen. Sovelluksessa voi jopa määritellä, koska tämä "meditointipäivä" vaihtuu, eli jos on tapana meditoida vaikka yhden aikaan yöllä ja haluaa sen kirjautuvan edellispäivän meditointeihin, sekin onnistuu. Sovellus on siis todella joustava. Meditation Helper myös tilastoi meditoinnit, jotta voi sitten jälkikäteen katsoa, paljonko on tullut meditoitua ja milloin. Tätä sovellusta käytin pääasiassa pidempiin meditaatioihin, joihin se sopiikin mainiosti. Toki pelkän ajastuksen voisi hoitaa vaikka herätys- tai munakellolla, mutta pehmeään gongin ääneen on kivempi päättää meditaatio. Miinuspuolena tämä sovellus ei opasta meditaatiossa lainkaan, joten aloittelijan on syytä esimerkiksi lukea meditaatio-ohjeita erikseen.


    Tämä sovellus on enemmän ohjattua rentoutusta kuin meditaatiota, joskin mukana on myös vähän hengitysohjeita ja tietoista läsnäoloa. Ohjatun rentoutuksen lisäksi voi laittaa taustalle haluamaansa musiikkia. Valitettavasti ilmaisversioon kuuluu vain seitsemän minuutin versio, joka on sinänsä hyvä, mutta ei sitä samaa harjoitusta jaksa välttämättä kovin usein kuunnella. Täysversiokaan ei kauheasti maksa (1,49 e), mutta itse en sitä aio ostaa ihan sen takia, että lyhemmät meditaatiohetket sopivat arkeeni paremmin. Koin myös, että naisen ääni ei ollut niin miellyttävä kuin Take A Breakissa.


    Kuten edellinen sovellus, myös Take A Break on oikeastaan ohjattua rentoutumista enemmän kuin meditaatiota. Vaihtoehtoina ovat Work Break (7 minuuttia) ja Stress Relief (13 minuuttia), jotka voi kuunnella musiikilla tai ilman. Molemmat ovat kivan rentouttavia työpäivän jälkeen. Sekä musiikki että naisen ääni ovat miellyttäviä. Hieman vain ärsytti, että työ mainitaan meditoinnin aikana useamman kerran, tyyliin "muistathan, ettei sinun tarvitse ajatella työasioita" no kiitos vaan muistutuksesta! Tykkään sovelluksesta silti. Se on kivaa vaihtelua pelkälle gongin kuuntelemiselle työmatkalla.

    16. huhtikuuta 2014

    Väliraportti: Meditaatio

    Onpas aika mennyt nopeasti! Tuntuu, että huhtikuu alkoi juuri, ja nyt se on jo puolessavälissä.

    Tässä kuussa minun oli siis tarkoitus kokeilla meditointia. Pieniä meditaatiohetkiä (< 10 minuuttia) olenkin lisännyt arkeen aika paljonkin. Esimerkiksi lähijunassa matkalla töihin tai töistä kotiin ehdin hyvin pitää pienen meditaatiohetken. Varsinkin töiden jälkeen se on osoittautunut oikein mukavaksi rentoutumishetkeksi työpäivän jälkeen. Näissä pienemmissä meditaatiohetkissä olen myös hyödyntänyt kännykän meditaatiosovelluksia. Niistä kerron lisää sitten loppukuusta.

    Pidempiä meditaatioita en ole valitettavasti ehtinyt harrastaa kuin muutaman kerran. Olen ollut monesti töiden jälkeen niin väsynyt, ettei hommasta ole tullut mitään. Jos huomaan jo alle 10 minuutin meditaatiossa, etten meinaa pysyä hereillä, niin ei se puolen tunnin meditaatiokaan sitten onnistu. 

    Kuva täältä.
    Ne kerrat, kun olen meditoinut pidempään, ovat kuitenkin olleet hyvin positiivisia kokemuksia. Pidemmät meditaatiot ovat siis minulla aina numeromeditaatiota eli lasken hengityksiä, ja jos ajatukset harhautuvat muualle, aloitan laskemisen alusta. En ole noudattanut mitään ohjeita kovin orjallisesti. Jos esimerkiksi asento tuntuu epämukavalta, vaihdan asentoa kesken kaiken. En ole oikein vielä löytänyt istuma-asentoa, jossa voisin olla puolen tunnin ajan mukavasti. Olen kuitenkin ajatellut, että paikallaan istuminen ei ole se pääasia. Kehon tuntemuksiinkaan ei kai pitäisi oikeaoppisesti kiinnittää kauheasti huomiota, mutta en ole ihan sellainen meditaatioguru, että osaisin sulkea esimerkiksi selkäkivun pois mielestäni.

    Alussa on aina melko vaikea keskittyä, mutta noin vartissa pääsen sellaiseen tilaan, jossa on helpompi keskittyä vain hengitysten laskemiseen. Koen, että ainakin tällä hetkellä puoli tuntia on minulle oikein sopiva meditaatioaika. Kaikkein parasta on meditoinnin jälkeinen olo. Mieli on kirkas, mutta tyyni ja rauhallinen. En ole vielä havainnut mitään kovin suurta muutosta keskittymiskyvyssäni noin yleensä ottaen, mutta ainakin parin tunnin ajan meditoinnin jälkeen keskittyminen sujuu paljon paremmin kuin muuten.

    Epäonnekseni olen juuri nyt vilustunut eikä meditaatio suju, kun aivojen tilalla tuntuu olevan kaurapuuroa. Toivottavasti paranen nopeasti, jotta voin taas meditoida kunnolla. Ainakin tähän mennessä kokemukset ovat olleet niin myönteisiä, että haluan kyllä jatkaa tätä kuukauden jälkeenkin.

    1. huhtikuuta 2014

    Kuukauden muutos: Meditaatio

    Kuten jo aiemmin kerroin, en oikein kestä olla tekemättä mitään. Ahdistun helposti omista ajatuksistani. Minulla on myös harmillisen huono keskittymiskyky. Pompin tekemisestä toiseen. Jos vaikkapa nettisivu latautuu hitaasti, menen siksi aikaa toiselle sivulle, ja muistan sitten ehkä puolen tunnin päästä, että se toinenkin sivu on jo varmaan latautunut. Töissäkin tulee monesti levoton olo, kun pitäisi keskittyä työtehtäviin pitkiä aikoja kerrallaan.

    Päätin kokeilla tässä kuussa meditointia. Siitä voisi olla apua keskittymisvaikeuksiin ja levottomuuteen. Haluaisin myös oppia olemaan pelkäämättä ajatuksiani. Haluaisin osata suhtautua ajatuksiini niin, että ne tulevat ja menevät, mutta niihin ei tarvitse jäädä vellomaan. Haluan oppia rauhoittamaan levottoman mieleni. Uskon myös, että rauhoittumishetket arjessa tekisivät minulle hyvää.

    Kuva täältä.
    Olen toki tietoinen siitä, ettei minusta kuukaudessa tule mitään zen-mestaria, mutta uskon, että kuukaudessa ehtii nähdä jo jotain vaikutusta. Koska olen moderni nuori nainen eikä minulla ole tällä hetkellä oikein mahdollisuutta mennä minnekään kursseille, päätin hyödyntää modernia tekniikka. Aion tässä kuukauden aikana testata Androidin meditaatiosovelluksia. Testin tulokset kerron kuukauden lopulla. Lisäksi aion kokeilla meditointia näillä ohjeilla.

    Viime kuusta viisastuneena en halua asettaa itselleni tällä kertaa liian tiukkoja tavoitteita. Tässä siis kuukauden tavoitteet:

    1. Meditoin useamman kerran viikossa.

    2. Testaan eri meditaatiosovelluksia.

    Odotan jo mielenkiinnolla, mitä kuukausi tuo tullessaan.

    31. maaliskuuta 2014

    Loppuraportti: Lisää kasviksia

    Kuukausi on taas lopussa. Kuten kuukausi sitten, kerron huomenna, mitä olen keksinyt pääni menoksi seuraavan kuukauden ajaksi. Nyt kuitenkin ensin katsaus maaliskuuhun.

    Tämän kuun tavoite oli siis syödä enemmän kasviksia, tarkemmin sanottuna keskimäärin vähintään viisi annosta päivässä. Väliraportin aikaan olin syönyt kasviksia keskimäärin 4,9 annosta päivässä. Halusin kuitenkin päästä siihen vitoseen, ja pääsinkin. Söin maaliskuussa yhteensä 155,5 annosta kasviksia, mikä tarkoittaa noin 5,02 annosta päivässä. Jee!

    Kaiken kaikkiaan kuukausi näytti tältä:


    Ja kasvikset jakautuivat näin:


    Hedelmien osuus siis hieman kasvoi sitten väliraportin, mutta jakauma näyttää edelleen hyvältä. Söin yhteensä 25 erilaista kasvista, tai vähän enemmänkin, sillä tilastoin marjat yhtenä könttänä, koska syön tähän vuodenaikaan lähinnä pakastemarjasekoitusta. Eniten söin banaania (25 annosta), salaattia (17,5 annosta), paprikaa (14,5 annosta) sekä porkkanaa (14 annosta). Banaanien suuri määrä selittyy sillä, että syön usein banaania aamupuuron kanssa. Kesällä, kun on tuoreita marjoja saatavilla, jakauma näyttäisi aika erilaiselta. Toisaalta söin myös vähän harvinaisempiakin kasviksia, kuten fenkolia ja kumkvattia.

    Mutta mielenkiintoisin kysymys on, miltä kuukausi on tuntunut. Väliraporttiin asti kaikki tuntui rennolta ja helpolta, mutta sen jälkeen olen vähän liiankin innokkaasti halunnut saavuttaa sen vitosen keskiarvon. Ehkä viimeisen viikon ajan olen vain odotellut kuukauden loppumista. En halunnut luovuttaa kesken kaiken, mutta totesin, että pitkällä tähtäimellä kasvismäärien tilastointi aiheuttaa minulle ihan samaa kuin kalorien laskeminen, eli alan suhtautua tavoitteisiin liian vakavasti enkä enää syö näläntunteen mukaan. Koin myös hankalaksi sen, että tavoitteeseen laskettiin mukaan jokainen päivä. Yhtäkin huonompaa päivää sai jo kompensoida aika monena päivänä ennen kuin keskiarvo oli taas hyvä. Ruoan laskeminen ei selvästikään sovi minulle.

    Opin kuitenkin aika paljon siitä, millä asioilla on eniten merkitystä. Jos lounaalla syö 2-3 annosta kasviksia, on todella helppo päästä viiteen annokseen päivässä. Syön muutenkin eniten aamupalalla ja lounaalla, joten siksikin on tärkeää syödä paljon kasviksia niillä aterioilla. Siihen aion kiinnittää jatkossakin huomiota, vaikka lopetankin tilastoinnin tähän. Tässä kuussa olen myös muistanut kasvikset paremmin välipaloina, eikä hedelmäkoriinkaan ole jäänyt mitään homehtumaan.

    20. maaliskuuta 2014

    Parasta juuri nyt: Valo

    Olen vuodenaikaihminen. Kesällä intoilen luonnosta ja etenkin vesistöistä, lämpimistä kesäöistä ja virkistävistä kesäsateista. Syksyllä tunnelmoin pimeneviä iltoja, ruskaa, teetä ja villasukkia. Ensilumen saapuessa olen aina yhtä vaikuttunut siitä, miten uskomattoman kaunista kaikki on. Tykkään siitä, miten eri lämpötiloissa lumi kuulostaa erilaiselta kenkien alla, ja siitä, miten kirpeä pakkasilma kutittelee nenää. Olen myös säätilaintoilija. Iloitsen, kun aurinko paistaa, kun sataa, kun myrskyää tai kun sataa lunta. Muut pyörittelevät silmiään, kun minun reaktioni kaatosateeseen on mennä parvekkeelle, jotta kuulen sen ihanan ropinan paremmin. Ainoastaan kovasta helteestä en kertakaikkiaan pidä, sillä se vie minulta kaikki voimat. Muuten iloitsen melkein mistä tahansa säästä. Ehkä se on jopa osasyy onnellisuuteeni. Löydän aina jotain iloitsemisen aihetta.

    Nyt on kuitenkin vuorossa kevät. Se on alkusyksyn ohella lempivuodenaikani. On ihanaa seurata, miten luonto herää eloon talven jälkeen. Se ensimmäinen vihreä on yksi kauneimmista väreistä, mitä tiedän. Eniten minuun vaikuttaa kuitenkin lisääntyvä valo. On ihanaa, kun ei tarvitse enää herätä pilkkopimeässä, samoin on mahtavaa, kun ei ole työpäivän jälkeen vielä pimeää. Saan valosta todella paljon energiaa, ja olenkin ollut viime viikkoina erityisen pirteä.

    Kuva täältä.
    Huomaan mieltymysteni vaihtelevan vuodenaikojen mukaan. Keväällä tekee mieli kaikkea raikasta ja värikästä. Jos pitäisi valita keväälle yksi maku, se olisi sitruuna. Sitruuna on raikkaan kirpeää ja iloisen keltaista. Loppukevään maku on tosin ehdottomasti parsa, josta innostun vuosi vuodelta enemmän. Samalla tulee aina harjoiteltua hollandaise-kastikkeen tekemistä itse. Se onnistuu jo aika hyvin!

    Keväällä tekee mieli pukeutua keltaiseen ja hymyillä maailmalle. Koska keltainen ei sovi minulle, tyydyn pelkkään hymyilemiseen.

    Kuva täältä.
    Onneksi on kevät.

    17. maaliskuuta 2014

    Ruoka statussymbolina

    Ruoan ja ruokavalintojen merkitystä on pohdittu viime päivinä useammassakin blogissa, kuten Potluck by one, Jätä mullekin! ja The Casual Geek. Päätinpä minäkin sitten työntää lusikkani soppaan.

    Ehkä ensimmäistä kertaa historiassa suurimmalla osalla länsimaalaisista on oikeasti mahdollisuus päättää, mitä he syövät. Vielä omien vanhempieni ikäluokassa lihaa ei ollut varaa syödä joka päivä. Vielä vähemmän heillä oli varaa miettiä makroravinteiden optimaalista jakaumaa tai ruoantuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. 

    Kuva täältä.
    Sittemmin ihmisten elintaso on noussut ja samalla suhtautuminen ruokaan on muuttunut. Nykyään on suorastaan mahdotonta olla törmäämättä tiedostavaan syömiseen, oli sitten kyse mahdollisimman optimaalisesta ravinnosta terveyden, painon tai urheilun kannalta, mahdolllisimman puhtaasta ruoasta, mahdollisimman lähellä tuotetusta ruoasta, mahdollisimman ympäristöystävällisestä ruoasta tai eläinten oikeuksista. Samalla ylenkatsotaan muiden ruokavalintoja, ihan kuin olisi maailman kauheinta syödä esimerkiksi nakkeja, pakastepizzaa, valkoisia vehnäjauhoja tai sokeria.

    Minäkin kyllä pidän ruoasta ja arvostan hyvää ruokaa. Olen ihan ylpeä siitä, että osaan kokata vähän vaikeampiakin ruokia alusta asti itse. Ymmärrän myös sen, että monet haluavat optimoida ruokavaliotaan jonkin tekijän suhteen. Jouduin itsekin etsimään sopivaa ruokavaliota aika pitkään, sillä kärsin ennen lähes päivittäisistä vatsavaivoista ja turvotuksesta. Missään tässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta sitä en voi sietää, että omaa tapaa syödä pidetään ainoana oikeana ja katsotaan nenänvartta pitkin niitä, jotka eivät syystä tai toisesta syö samalla tavalla.

    Kuva täältä.
    Ruokavalinnoista on tullut monessakin suhteessa statussymboli. Siinä samalla, kun kauhistelee, miten kukaan voi syödä jotain einessontaa, voi mukavasti nostaa itsensä rahvaan yläpuolelle, samoin kuin kertomalla, miten syö pelkästään lähellä tuotettua vegaanista raakaruokaa. Sosiaalisessa mediassakin ruoka on yksi yleisimmistä valokuvien aiheista. Monet haluavat esitellä, mitä he syövät, ja toisaalta myös nähdä, mitä muut syövät. Ihmisiä arvioidaan ihan vain heidän ruokavalintojensa perusteella. Nettifoorumeilta löytyy jopa ihan ostoskorikyttäämiselle pyhitettyjä keskusteluja. Mitäköhän meidän ostoskorista ajatellaan, kun meillä siellä on sulassa sovussa parsakaalia ja olutta, luomumunia ja kokista...

    Eivätkä ruoka-asiat ole muutenkaan mustavalkoisia. Vaikka teenkin ruoan pääasiassa itse, syön myös välillä valmisruokaa, kun elämässäni on sattumoisin muitakin prioriteetteja kuin ruoka. Jotakuta muuta ruoanlaitto ei vain ylipäätään kiinnosta. Se hänelle suotakoon. Vaikka eräiden ihmisten onkin ilmeisen vaikea ymmärtää sitä, suurimman osan elämä ei pyöri ravitsemuksen, terveyden, fitness-juttujen tms. ympärillä, ja se on ihan ok. Kaikilla ei myöskään ole yksinkertaisesti varaa hifistellä. Minun maailmassani varakkuus ei ole asia, jonka perusteella voisi laittaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Hyvä vanhemmuus ei ole myöskään kiinni siitä, ostaako vauvalle valmiita soseita vai tekeekö ne itse luomuporkkanoista.

    Miten te suhtaudutte ruokaan?